Kaatunut motoristi
Motoristeja on kuulemma kahdenlaisia. Niitä jotka ovat kaatuneet ja niitä jotka eivät vielä ole kaatuneet.
Kaadoin pyöräni. Harmittaa ja jos viitsisin, käyttäisin tässä niitä kaikkia kirosanoja joita tunnen. Kaato oli vielä ihan typerä. Oma vika. Kiirettä ja tyhmyyttä.
Vahingot olivat kuitenkin vain vilkku, jarrupoljin ja pakoputket. Henkiset vammat suuremmat kuin fyysiset joita ei tullut luojan kiitos ollenkaan.
Kuvan vilkku ei liity tapaukseen.
Oma pyörä joka luonnolliseti on ollut silmäterä on nyt saanut kolhuja. Kahvan päästä puuttuva vilkku ja törröttävä piuhanpää muistuttaa minua joka kerta kaadosta.
Vääntynyt jarrupoljin ja nyt jo ruosteen pintaansa saaneet naarmut putkissa jakaa harmittaa.
Tapiolan mukava vakuutuskäsittelijä onnistui loistavalla asiakaspalvelulla hälventämään pahaa mieltä ja ymmärtämään mittasuhteet. Kukaan ei kuollut ja vakuutus hoitaa loput.
Onneksi ”onnettomuuspaikalle” saapui avulias autoilija joka auttoi pyörän pystyyn.
Ystäväni kertoi minulle tapauksen jossa hän vaimonsa kanssa kaatoi ison harrikkansa tien risteykseen. Kummallakin jalat jäi pyörän alle.
Autoilijat kaahasivat ohi pysähtymättä auttamaan.
Onneksi ystäväni sai jalkansa hivutettua pyörän alta pois ja autettua vaimonsa sieltä myös pois. Kahdetaan saivat matkapyörän pystyyn ja siinäkin henkiset kolhut olivat suuremmat.
Jatkan haavojeni nuolemista.
Odottaa ensimmäistä kommenttia.