(Klikkaamalla kuvaa voit tarkastella reittiä)

Keli: Aurinko + 23 astetta
Tiestö: Kunto ok, paikoitellen pahoja routaheittoja.
Reitin mukavuuspisteet: 4/5

Lauantai 4.6 lasten kouluvuosi saatiin päätökseen ja kesäloman aloitus mummolassa. Vanhemmat saivat mahdollisuuden viettää aikaa kahdestaan ja mikä onkaan parempi vaihtoehto kuin hypätä pyörän selkään ja tutkia kotimaisia pikkuteitä.

Tarkkaa suunnitelmaa ei päivälle tehty, mentiin sinne minne rengas näytti. Illan teatteri Tampereella asetti kuitenkin pienen aikalimiitin.

Rengas kohti Padasjokea meni Kuhmalahden Pohjan sekä Pälkäneen Rautajärven kautta kohti Auttoisia. Pohjan ja Rautajärven välissä oli muutama paha heitto johon vaimon pyrstö luonnollisesti otti ensimmäiset osumat. Kipeytynyt häntäluu viimeisteltiin sitten Vähän Rautajärven jälkeen jossa oikein kunnon hitti sai vaimon parkaisemaan. Häntäluuta särki oikein kunnolla.

Auttoisista Padasjoelle ja sieltä suuntima pikkutietä kohti Asikkalaa. Hienoa asfalttipätkä ja mukavia mutkia paljon. Matkalta bongattua Nyystölässä nuijasodan muistomerkki ja majatalo Onnenmyyrä joka muistutti Kaurismäen veljesten motelleja, vain vesisade puuttui.

Maakeskistä kohti Myllykselää ajeltiin pari kilometriä hiekkatietä mikä ei customille ollut mikää hauskin pätkä. Kiire ei ollut minnekkään joten rauhallisella tahdilla eteenpäin.

Pulkkilanharju sai kuskin ja kyytiläisen huokailemaan suomen kauneutta. Miksi aina pitää kantaa rahat rajojen ulkopuolelle kun kotimaassakin olisi niin paljon nähtävää.

Stoppi ensimmäiselle Pulkkilanharjun kahvipaikalle osoittautuu turhaksi. Kyltti kertoo yksityistilaisuudesta. Muutenkaan paikan ovissa eikä ikkunoissa ollut mainoksia ja netistäkään ei löytynyt mitään tietoa paikasta, joten jäi kysymysmerkille onko paikassa kahvilatoimintaa vai ei.

Onneksi kuitenkin harjun toisesta päästä löytyy pienenpieni mökki jossa virvokkeita ja pullaa sai. Motoristeja ja autoilijoita parkkipaikka täynnä joten sekaan vaan. Edulliset kahvit ja munkit naamaan ja baanalle.

Nokka kohti Kalkkisia ja Heinolaa.

Olimme sopineet että tänä kesänä kierrämme kaukaa ketjuravintolat sekä asemat ja tutkimme mielenkiintoisen näköiset matkailu- ja viinitilat. Kalkkisten ”keskustassa” meitä houkutti kyltti Viini & Puutarhatila Pihamaa.

Vanhaan navettaan rakennettu myymälä/ kahvila ulkoterasseineen oli tyylillä rakennettu. Vanhaa henkeä ja tuotteet mukavasti esillä. Asiakaspalvelulla voisi hiukan keskittyä kyselemään asiakkaiden mieltymyksistä viineihin eikä vain keskittyä kertomaan voitoista.

Tärkeää sinänsä että viinit ovat voittaneet palkintoja, se on myyntivaltti, mutta jos ei tiedä asiakkaan haluja voi olla vaikeaa saada mitään tarttumaan asiakkaan mukaan.

Mukaan tarttui tutuille tuliaisia ja marinoituja valkosipuleita. MPhuoltokirja.fi suosittelee poikkeamaan ja kokeilemaan kahvilapalveluita.

Matka jatkui kohti Heinolaa johon olin aamulla jo Facebookin kautta varmistellut hyviä ruokapaikkoja. Edessämme oli 6 kilometrin pätkä hiekkatietä. Tie osoittautui erittäin hyväksi ja matkavauhtina saattoi paikoitellen pitää 40-60 kilometrin nopeuksia.

Osa Onalintiestä oli kapeaa suunnilleen yhden auton mentävää vanhaa asfalttiränniä. Tien kääntyessä Marjoniementielle, josta löytyi paljon motoristien kehuja, alkoi mahtava mutka & mäki reitti.

Heinolassa meille suositeltiin käymään Cronin’s Guesthouse nimisessä paikassa. Paikkaan löytyi hyvät opasteet heinolan keskustasta lähtien ja paikka löytyi muitta mutkitta.

Cronin’s Guesthouse on pienteollisuus- ja omakotialueen kupeessa pieni idyllinen majatalo. Pariskunta josta mies edustaa Irlannin tuontia, ja on muuten motoristi, vaimoineen pitää yllä majataloa, baaria ja ruokaravintolaa.

Kokeilin Irlantilaista lihapataa ja vaimo Vuohenjuustoleipäsalaattia. Lihapata oli erittäin maittavaa uuniperunan kera ja esillepano pienessä saviruukussa oli mukava lisä. Vaimonkin maha täyttyi salaatista ja arvio oli parempaa keskitasoa. MPhuoltokirja.fi suosittelee ehdottomasti tätä paikkaa muillekkin. Plussaa tämä paikka saa nettisivuistaan joille sisältö on käännetty useammallekkin kielelle. Tätä nälkee harvalta yritykseltä.

Kello kävi ja loistavaa ruokaa nauttiessa huomasimme aikataulun hiukan painavan päälle.

Rengas kohti Asikkalaa ja kotia kohti. Vehmaalla eteemme tuli yllättäen tietyömaa. Onneksemme hiekkakohtia oli vain muutama pätkä ja uutta asfalttia vedettiin jo tielle. En tarkastanut tätä kirjoittettaessa tiehallinnon sivulta koska työmaa on valmis mutta luulenpa että piakkoin.

Kotimatka taittuikin vähemmän maisemista nauttien Padasjoen Arraskosken kautta Kuhmalahdelle ja kotiin.

Viisi minuuttia jäi aikaa vaihtaa siistimpää päälle ja startata kohti Tamperetta ja illanviettoa.

Mahtava päiväreitti, pienellä suunnittelulla pääsee hiekkateistä eroon. Meille kuitenkin pikkutiet ja isojen teiden välttely on mukavempaa.

Kertokaahan kokemuksenne reitin varrelta löytyvistä kohteista ja palveluista. Me emme kaikkia ehtineet bongata ja kokeilla.

Ducati lahjoitti Viiville pyörän käyttöön mutta kuka opastaisi ja lahjoittaisi tytölle vielä ajovarusteet?

Matkaan lähdetään tuulitakki (hupulla), revityt farkut ja varsilenkkarit päällä.

Kun joku kertois että loppuu kuvauskeikat aika lyhyeen kun kerrankin kaataa… huoh.

Ja kun joku kertoisi niille monille muillekkin motoristeille jotka ovat satsanneet parikymppiä isoon pyörään, niin niitä ei kannata ajaa crocsit jalassa.

Tästä klikkaamalla Viivin pyörän luovutustilaisuuteen.

Klikkaa linkkiä pääset tarkastelemaan karttaa tarkemmin

Keli: Aurinko +20
Reitin pituus: 153 km
Teiden kunto: HUOM! ajettu syyskuu 2010. Paikoitellen routoheittoja, Hiekkatieta n.10 km ennen Viitapohjaa
Mukavuuspisteet: 3/5

Ajoin tämän reitin jo viime kesän lopulla elo-syyskuun taitteessa viimeisillä lämpimillä keleillä. Teiden kuntoon on saattanut tulla muutoksia tämän ajokerran jälkeen.

Suuntasin reitin kohti Juupajokea kun edellisenä talvena erästä taloa katsellessa olin ajanut Kopsamon kylän läpi ja reitti jäi mieleen mukavan mutkaisena.

Lämpimässä illassa tie 3260 vei ensimmäisenä ohi Rönnin tanssilavan. Halusin välttää isoa tietä ja koukkasin muutama kilometri Rönnin jälkeen Pitkäjärventielle joka osoittautui hyväkuntoiseksi mutkapätkäksi. Vauhtia ei kannata nostaa isoksi koska tie menee muutaman maatalouskeskuksen läpi ja isoa vekotinta saattaa pukata yllättäen tielle.

Laasolantie jatkui upeana mutkapätkänä ohi muutaman pienen järven ja lammen. Perinnemaisemaa parhaimmillaan.

Pikkupätkä 9 tietä ja käännös kohti Kopsamoa tielle 3413, kyltissä lukee Juupajoki 16 km.

Tien mutkat ja maisemat paranevat lähestyttäessä upeaa vanhaa Kopsamon kylää. Tämän kylän pelloille Hornet hävittäjä tippui koelennollaan. Alue on ympäristöministeriön valtakunnallisesti merkittäväksi luokittelemaa maisema-aluetta.

Kopsamolta tie 3413 jatkuu kohti Juupajoen kuntakeskusta Korkeakoskea kohti. Tämä kenkä, nahka ja sahalteollisuudesta elänyt ja elävä keskus pitää sisällään monta pysähtymisen arvoista kohdetta.

Reitti jatkui tankkauksen jälkeen kohti Orivettä tielle 58. Orivedellä jatkoin kohti Kangasalaa josta muutaman kilometrin jälkeen käännyin tielle 3241 kohti Viitapohjaa. Mukavaa mutkaista tietä.

Ysitien yli kohti Viitapohjaa. Risteyksestä muutama kilometri ja tie vaihtuu yllättäen hiekkatieksi. Tie on kuitenkin onnekseni tamppaantunut ja irtokiveä ei ole tiellä kuin paikoitellen. Hiekkatietä on pitkästi, reilu kymmenen kilometriä.

Reitille kannattaa kuitenkin lähteä jopa kustomilla. Tie muuttuu asfaltiksi vähän ennen Viitapohjan ”keskustaa”.

Tie paranee lähestyttäessä Sorilaa ja mukavan vaihtelevaa mutkapätkää ja rantamaisemaa.

Kaikenkaikkiaan mukava iltalenkki. Kaikki jotka välttelevät soraa kannattaa tämä jättää väliin. Vastaan tuli Viitapohjan lenkillä muutamia pyöriä ja mallit vaihtelivat kyykystä kustomiin. Rohkeasti vain tutustumaan pikkuteihin.

Kaadoin pyöräni. Harmittaa ja jos viitsisin, käyttäisin tässä niitä kaikkia kirosanoja joita tunnen. Kaato oli vielä ihan typerä. Oma vika. Kiirettä ja tyhmyyttä.

Vahingot olivat kuitenkin vain vilkku, jarrupoljin ja pakoputket. Henkiset vammat suuremmat kuin fyysiset joita ei tullut luojan kiitos ollenkaan.

Kuvan vilkku ei liity tapaukseen.

Oma pyörä joka luonnolliseti on ollut silmäterä on nyt saanut kolhuja. Kahvan päästä puuttuva vilkku ja törröttävä piuhanpää muistuttaa minua joka kerta kaadosta.

Vääntynyt jarrupoljin ja nyt jo ruosteen pintaansa saaneet naarmut putkissa jakaa harmittaa.

Tapiolan mukava vakuutuskäsittelijä onnistui loistavalla asiakaspalvelulla hälventämään pahaa mieltä ja ymmärtämään mittasuhteet. Kukaan ei kuollut ja vakuutus hoitaa loput.

Onneksi ”onnettomuuspaikalle” saapui avulias autoilija joka auttoi pyörän pystyyn.

Ystäväni kertoi minulle tapauksen jossa hän vaimonsa kanssa kaatoi ison harrikkansa tien risteykseen. Kummallakin jalat jäi pyörän alle.

Autoilijat kaahasivat ohi pysähtymättä auttamaan.

Onneksi ystäväni sai jalkansa hivutettua pyörän alta pois ja autettua vaimonsa sieltä myös pois. Kahdetaan saivat matkapyörän pystyyn ja siinäkin henkiset kolhut olivat suuremmat.

Jatkan haavojeni nuolemista.

Viime kesänä kirjoitin blogiin otsikolla väriä liikenteesen. Erilaisilla keskustelupalstoilla keskusteltiin tiuhaan huomioliivien ja huomioteippausten käytöstä kypärissä. Kinaa riitti näkyykö huomiovärit katteen takaa vai ei.

Tänä keväänä useampi kypärätoimittaja toi markkinoille huomiovärisiä kypärämalleja.
Muun muassa Nolanilta löytyy kirkkaan keltaista kypärää avo sekä umpimallisena.

Kevään ensimmäisillä ajokeleillä silmääni pisti liikenteessä nämä huomioväriset kypärät.
Todentotta motoristi erottuu taustasta kuin taustasta huomattavasti paremmin kirkkaan kypärän ansiosta.

Muutama päivä sitten todistin henkilökohtaisesti moottoripyöräilijän huonon erottuvuuden liikenteessä. Ajoin autollani toisen perässä sadan kilometrin rajoitusalueella ja kun edellämenijä ajoi 75 kilometriä tunnissa, päätin ohittaa.

Katsoin että vastaan tulevaan letkaan on riittävästi matkaa ja polkaisin ohi.

Toisen auton rinnalla huomasin kauhukseni että letkan kärjessä tulee moottoripyörä ja huomattavasti muuta letkaa edellä. Minä sekä motoristi jouduimme väistämään toisiamme.

Kauempaa katsottuna näin vain vastaantulevan auton valot.

Sillä hetkellä kun olin lähtemässä ohitukseen motoristi oli juuri samalla kohtaa kun takana tulevan auton toinen etuvalo. Moottoripyörän ja auton etuvalo siis muodostivat yhden parin.

Mikäli motoristilla olisi ollut hiukan värikkäämmät vaatteet olisin voinut havaita hänet ja jättää ohituksen tekemättä.

Liivi tai takissa olevat tehostevärit harvoin näkyvät eteenpäin, kypärä kyllä näkyy.

Ajelin alkukeväästä Helsingissä erään motoristin perässä jolla varuteissa oli huomioväriä sekä huomiovärikypärä. Kuten jutun kuvituksesta näkyy, erottuu taustasta kuin kevätaurinko.

No, olenko hankkimassa värikästä kypärää itselleni? En toistaiseksi. Kaippa se ulkonäkökysymys muka painaa tässäkin.

Sen verran kuitenkin tein muutosta että teippautin ystävälläni kypärään oransseja kuvioita. Sointuu mukavasti nahkatakin oransseihin tehosteisiin sekä toivottavast hiukan lisää näkyvyyttä….

Tulevaa ajokautta tulee taatusti värittämään myös bensa-asemille ilmestynyt uusi 95E10 polttoaine.

Nyt jo sopivuustaulukot elävät viikosta toiseen ja varmasti kukaan ei tiedä tarkkaan kuinka moni auto tulee kestämään uuden polttoaineen. Maahantuojat näyttävät jättäneen ongelman kuluttajille, tarkasta itse mikäli haluat pitää autosi kunnossa.

Tässä olisi moottoripyörien maahantuojille paikka näyttää asiakaspalvelunsa laatua. Jokainen maahantuoja voisi automaattisesti lähettää moottoripyörien omistajille tiedotteen jossa olisi heidän merkkiensä sopivuustaulukko. Allekirjoittanutkin ajaa 90-luvun pyörällä johon kyllä sopivuustaulukosta oma lokero löytyy, mutta mietityttää silti tuo tuleva kausi.

Viime ajokausi oli kelien puolesta loistava, joidenkin mielestä jopa liian kuuma.

Toivottavasti tämä kevät tuo yhtä mukavat ajokelit tullessaan.

Lisää reittejä, arvosteluja, matkakohteita tsekataan tulevanakin kesänä.

Lähetä juttuideasi meille, me kirjoitamme.

MPblogi.fi

Pasi

Löysin Motonetin sivuilta nostimen joka sopisi hakuuni niin hintansa kuin toiminnallisten mittojen puolesta.

Mittailin pyöräni korkeutta ja sain summittaisen mitan nostokohdasta noin 170 mm maavaraa. Motonet ilmoittaa nostimen alimmaksi korkeudeksi 140mm joka mittauksessa osoittautuu myös oikeaksi.

MP-nostin Motonet

Iso laatkko kaupasta kotiin ja testaamaan. Paketissa tulee mukana nostin, siirtokahva, 4 sidontaliinaa sekä kuvallinen mustavalkoinen ohje. Nostimeen pitää asentaa tunkki sekä turvalukon kaari itse. Kuvallisen ohjeet eivät (kuvien laatu huono) antaneet ihan suoraa vastausta mitä laitat mihinkin, mutta näin normaalilla maalaisjärjellä varustettuna, ei suurempaa funtsailua tarvittu.

Sovitus pyörän alle alkoi heikosti. Pyöräni onkin matalempi kuin tuo 170mm ja lisäksi motin alla on myös jäähdytyksen letkuja sekä moottorin muutama korvake. Näihin tunkki tökki koko ajan. Piti hakea vaimo avuksi pitämään pyörää pystyssä jotta sain tunkin alle.

Viimein aikani vetkuteltua ja nostettuani sarvista sain nostimen alle, tosin jalkatapin puolelle oli laitettava 2×2 puupalat alle jotta pyörän saa ylös.

Pyörä nousi nätisti ja tukevasti ylös muutamalla polkaisulla. Turvalukko kiinni ja varmuuden vuoksi kiinnitin paketissa mukana tulleilla liinoilla pyörän nostimeen kiinni.

Mielessäni kävi myös koukun asentaminen kattoon ja pyörän varmistus kunnon liinalla sinne.

Pyörä ylhäällä ja liinoilla kiinni

Vaikka etupyörän tiputti pois, pyörä pysyi vakaasti nostimen päällä. Kokeilen myös siirtovarrella siirellä pyörää tallissa ja koko paketti seurasikin hienosti perässä.

• Mukana tulleet kuormaliinat
• Ohjeista huolimatta helppo kasaus
• vakaus työskennellessä
• koko pyörän siirtomahdollisuus

• Hiukan liian korkea omalle pyörälle.
• ”kakkoskakkosen” lisäys toiselle puolelle
• Oman pyöräni rakenteen takia en saa yksin nostinta alle

Hinta 89 €

Hintansa väärti, kannattaa tarkistaa oman pyörän nostopaikan korkeus ja mitä letkuja tms rikkoutuvaa on nostoalueella. Motonet (kuten myös monet muut nettikaupat) voisi kirjoittaa paremmat tuoteselosteet nettiin.
Esimerkiksi sidontaliinoista ei myyntipaketissa tai netissä minkäänlaista mainintaa.

Sintteriä vai tavallista? Päätin hiukan kurkata kommentteja keskustelupalstoilta (mikä on kyllä turhaa, useinmiten….) kommentteja paloista. Sintteripaloista ja tavallisista käytiin tyypilliseen tapaan valtavaa juupas eipäs keskustelua.

Sintterin nimeen vannoi varsinkin kyykkymiehet ja ratakuskit. Totesin näin eturauhanen edellä pukkaavana että taitaapa tavalliset riittää.

Stormin tiskiltä varaosapalat ja sama keskustelu haluanko sintterit vai en. Kysyin myyjältä perustelua, väitti että just oli aamulla joku kehunut että voiko jarrut toimia noinkin hyvin.

Ostin tavalliset.

Asentaessani jarrupaloja, suoritin samalla perusteellisen putsauksen ja tarkistuksen jarruyksikköön. Totesin itsekseni että taidanpa otta joka syksyiseen huoltoon myös jarrupakan avauksen ja putsauksen. Oli meinaan edellisen asennuksen rasvat, pöly ja muu irtolika muuttunut sellaiseksi mustaksi tatinaksi, että joutui oikein kunnolla liottelemaan muutamia osia.

Etsiskelin myös youtubesta videoita jarrupalojen vaihdosta. Hyviä videonpätkiä löytyi useitakin mutta kaikki jenkkien toteuttamana. Tässä voisi olla jollekkin mahdollisuus tehdä suomalaisia how to do-viedoita.

Jarrupalat on testattu jo vähän pitemällä lenkillä ja toimii moitteettomasti. Eron huomaa että vanhat olivat jo tiensä päässä. Jäi kuitenkin vähän mietityttämään ne sintterit. Josko ensi kesänä kävisi hakemassa sintteripalat ja testaisi ja vertailisi. Loppujen lopuksi ne ei isoa lovea tee.

No, kaikesta huolimatta renkaat ovat huutaneet koko kesän katoavilla kuvioilla ja odottanut  uusien kumipalojen allelaittoa. Alotin kyllä renkaiden tsekkailun hyvissä ajoin, joskus vain aisoilla on tapana kestää. Ensin ajattelin olla merkkiuskollinen Bridgestonelle mutta jokaisen kauppiaan tyrkyttäessä Micheliniä alle, alkoi pää kääntymään.

Keskustelupalstoille en vaivautunut rengastestejä lukemaan. Mieltä on yhtä monta kuin kirjoittajajaakin. Päätin keskittyä nuukana miehenä hintaan, yrittäen olla tinkimättä laadusta.

Kiersin paikalliset pyöräliikeeet kysellen tarjouksia samoista renkaista. Michelinin Commandereista sai samanlaiset tarjoukset joka ainoasta paikasta. Hinnat tuntuvat olevan jokaisella presiis samanlaiset.

Sukellus netin ihmeelliseen maailmaan osoittaa kotimaisten yritysten taidottomuuden ilmoittaa hintoja tai mitä kaikkea heiltä saa. MP renkaita hakemalla törmäsin saksalaiseen vekkokauppaan jossa kaikki renkaat tuntuivat olevan huomattavasti halvempia.

Tässä kohtaa epäilevät tuomakset nostavat kädet pystyyn ja aloittavat narinansa siitä kuinka nettikaupoista saa vain vuosia sitten paistettuja ylivuotisia renkaita. Joopa joo….

Aina kannattaa tietysti katsoa mistä tilaa mutta en jaksa uskoa että tämäkään verkkokauppa myisi vuosia Scheissea, rekisteröimällä yrityksensä suomeen ja palkkaamalla suomalaisen asiakaspalvelun.

Bridgestonen rengaspaketissa ero suomen ja verkkokaupan välillä oli 180€!!!! Sillä ajelee meikäläisen ruohonleikkurilla aikas monta kilometriä…

Moottoripyora.org keskustelupalstalla törmäsin kuitenkin positiiviseen palautteeseen Tampereen Pyörästä ja Moposta. Siellä tyytyväinen asiakas kertoi ostaneensa omaan Busaansa misukat alle ja huokeaan hintaan ja kehuipa vielä palveuakin.

Itsessänikin pieni epäilevä tuomas asuu ja päätin pyörähtää kysymässä tarjouksen. Yllätys oli suuri kun Michelinin Commander paketti lähti mukaan 80 euroa halvemmalla kuin muista paikallisista ja saksan hintoihin tuli plussaa muutama kymppi vain takarenkaan osalta.

Myyjä selitti hintapoliitiikkaansa että haluavat tarjota paikallista palvelua ja hinnat niin kohdalleen ettei saksasta tarvi kenenkään tilata.

Tämä muutaman kympin ero ei enää itsenä haitannut, sainpa jättää yrittäjänä rahat paikalliselle yrittäjälle samalla pidetään ne muutkin pyörät pyörimässä.

Renkaan alleheittokin onnistui jouhevasti ja palvelu pelasi asiallisesti.

Suosittelen Tampereen Pyörä& Mopoa.

Herättelin moottoripyora.org:in foorumilla kysymyksen miten moni on varautunut hätätilanteeseen, jossa saapuu ensimmäisenä onnettomuuspaikalle tai pyörä tekee totaalisen blackoutin kesken matkan.

Kysymyksen takana on ajatus, kuinka monella motoristilla on mukaanaan valoa, huomioliivit tai ensiapulaukku. Harvassa moottoripyörässä on hätävilkkuja, joten ilman lisävaloa iltapimeillä on onnettomuustilanteessa vaikea tehdä itseään näkyväksi.

Epävirallinen väliaikatulos keskustelupalstalta

Muutamassa päivässä sain kysymykseeni kuutisenkymmentä vastausta. Kolmestakymmenestä asiallisesti vastanneesta (kyllä, motoristeistakin löytyy niitä jotka eivät osaa vastata asiallisesti mihinkään) vain 9:n pitää mukanaan taskulamppua, Viidellätoista on mukanaan jonkinlainen Ea pakkaus tai ensiaputarvikkeita ja turvaliivit hätätilanteita varten kymmenellä. Hätävilkut pyörässään oli kymmenellä vastaajalla.

Aika moni vastaajista piti pyörän totaalista blackoutia omalla kohdallaan mahdottomana ja myöskään sitä ei otettu huomioon että tarvitaanko valoa onnettomuuspaikalla muualla.

Suurimpana ongelmana ja ea-laukun puuttumisen syynä pidettiin sitä että laukku ei mahdu pyörään. Tämä on totta, minullakaan ei ole pyörässäni tilaa, mutta olen ratkaissut ongelman työkalurullalla. Tämä tietysti sopii customin tyyliin, josta katepyörillä ajavat nostavat kytkimen heti ylös.

Löysin myös moottoripyora.org:in foorumista äänestyksen jossa kysyttiin mielipidettä varusteiden ja ea-tarvikkeiden pakollisuudesta. Vastaukset kertovat karua totuutta. 55% vastaajista ei halua kumpiakaan pakolliseksi. 23% haluaisi ajovarusteet pakolliseksi mutta vain 9 % vastaajista Ea-varusteet pakolliseksi.

Kysely EA-tarvikkeiden ja MP-varusteiden pakollisuudesta

Ymmärän motoristien vastustuksen huomioliivejä kohtaan, koska kiistatonta tutkimusta niiden näkyvyyden parantamisesta ei ole, mutta se että valtaosa pitää myös ea-pakkausta tarpeettomana ihmetyttää. Toki tämän keskustelupalstan otos on todella pieni joten liian suuria johtopäätöksiä ei voi vetää.

Päätin aloittaa optimaalisen ea-laukun hakemisen sekä muutaman tarvikkeen lisäämisen ajovarustukseeni. Liivi siirtyy vakituisesti työkalurullaan odottamaan käyttöään ja ajotakin povariin menee pieni maglite. Myös muutama ”valotikku” menee harkintaan.

Jatkoa seuraa sarjassa ”Optimaalisen Ea-laukun metsätys”.

Lue samasta aiheesta:

Väriä Liikenteeseen
Varusteet, halpa henkivakuutus